Skip to content

”Kiertotalous on keino hidastaa ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Siksi kiertotaloudesta tulisi tehdä yleinen tapa toimia”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.

Krista Mikkonen koki oman ympäristöherätyksensä lukioikäisenä. Jo tuolloin hän ymmärsi, että ihmiskunta kuluttaa enemmän kuin maapallo kestää. Koska jotain oli tehtävä, hän lähti mukaan ympäristöjärjestöjen toimintaan ja ryhtyi opiskelemaan biologiaa.

Mikkonen on pitkän linjan vihreä ja poliitikko, vaikka onkin ollut suurelle yleisölle varsin tuntematon – tähän asti. Nyt hän on ympäristö- ja ilmastoministeri, jolla on mittava tavoite: vastata kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, joilla saavutetaan hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Isojen asioiden äärellä

Mikkosen ministeriys starttasi kesällä vauhdikkaasti Suomen puolivuotisen EU-puheenjohtajuuskauden ryydittämänä. Puheenjohtajuuden tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu EU:n tulevan toiminnan suuntaaminen toivottuihin suuntiin, kuten yhteisymmärryksen saavuttaminen pitkän aikavälin ilmastostrategiassa, johon liittyy tiiviisti myös luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen.

Näitä asioita Suomi pääsi edistämään heti puheenjohtajuuskauden alkuun, kun Helsingissä järjestettiin epävirallinen ympäristöministerikokous heinäkuun puolivälissä. Kokouksessa käytyjen keskustelujen pohjalta valmistellaan nyt päätelmiä, joissa linjataan tulevaa strategiaa komission seuraavalle 5-vuotiskaudelle.

”Kiertotalous liittyy oleellisesti sekä ilmastomuutokseen että luonnon monimuotoisuuteen. Tavoittelemme strategiaa, joka vauhdittaisi kiertotalouden toimeenpanoa, veisi kiertotaloutta uusille alueille ja ulottaisi siihen tähtäävät toimet kaikille merkittäville sektoreille”, Mikkonen linjaa.

Kaikki kortit kiertotalouteen

Kiertotalous huomioidaan Mikkosen mukaan luonnollisesti pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa 2019 ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”.

”Kiertotalouden ratkaisuilla ja ajattelumallilla voitaisiin säästää rahaa ja resursseja keskeisissä materiaalivirroissa ja sektoreilla. Kiertotaloudella voidaan myös vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä: globaalisti jopa 40 prosenttia nykyisen teollisuuden tuottamista vuosipäästöistä”, Mikkonen kertoo.

”Niin ikään luonnon monimuotoisuuden hupenemista on mahdollista vähentää mm. vähentämällä luonnonvarojen käyttöä ja kulutusta sekä siirtymällä kiertotalouteen. Kansainvälisen biodiversiteettipaneelin tuoreen raportin mukaan maaperän köyhtyminen on heikentänyt maanviljelyä jo liki neljänneksellä maa-alasta ja miljoonaa eliölajia uhkaa sukupuutto.”

Mikkonen sanoo, että päättäjien on pantava yhteistuumin rakenteet sellaiseen kuntoon, että ne edistävät kiertotaloutta kaikin tavoin. ”Vaikka ympäristöministeriö tekisi mitä, se ei yksin riitä, sillä ilmastomuutos on koko yhteiskunnan asia. Siksi on elintärkeää, että kaikki toimet kaikilla sektoreilla tähtäävät samaan maaliin eivätkä ne lyö toisiaan sormille”, Mikkonen korostaa.

Suomi on hyvä mallimaa

Ympäristö- ja ilmastoministeri on luottavainen Suomen mahdollisuuteen toimia hyvänä kiertotalouden mallimaana EU:ssa ja maailmalla. Suomesta löytyy yrityksiä, joilla on osaamista ja mahdollisuuksia ratkoa megaluokan ongelmia, jotka koskettavat kaikkia maailman maita.

”Suomessa on esimerkiksi kehitetty prosesseja biopolttoaineiden valmistamiseksi jätteistä ja sivuvirroista sekä uusien kuitujen valmistamiseksi kierrätetyistä materiaaleista. Suomessa on myös paljon pieniä yrityksiä, jotka ovat kehittäneet tuotteiden jakamista, päivittämistä tai pidempää käyttöä tukevia ratkaisuja, jotka kiinnostavat kansainvälisesti”, Mikkonen pohtii.

”Juomapullojen tehokas pantti-palautusjärjestelmä on jo maailmallakin tunnettu klassikko, mutta Suomessa kehitetään myös kiertotaloutta edistäviä teollisia symbiooseja, joissa eri toimijoiden raaka-aineet, sivuvirrat tai jätteet kohtaavat ja muuttuvat toisille toimijoille tuottaviksi resursseiksi ja raaka-aineiksi.”

”Monet kunnat ovat laatineet omia suunnitelmia, joilla tavoitellaan hiilineutraalisuutta, resurssitehokkuutta, jätteettömyyttä ja globaalisti kestävää kulutusta vuoteen 2050 mennessä. Kaikkea tätä osaamista meidän tulisi pystyä skaalaamaan laajemmalle ja viemään maailmalle”, Mikkonen sanoo.

Nyt tarvitaan tahtoa ja tekoja

Kiertotaloudessa on paljon osaamista, mutta on myös paljon opittavaa, jotta siitä kasvaisi kaikkea toimintaa ohjaava toimintamalli, tapa toimia. ”Keinoja on monia ja niitä kaikkia tarvitaan.”

Mikkosen mukaan tarvitaan esimerkiksi eri sektoreiden ja toimialojen uusia avauksia ja liiketoimintamalleja, joilla vähennetään neitseellisten materiaalien käyttöä ja suljetaan kiertoja. Tarvitaan uusia rahoituskuvioita, vaikuttavuusinvestointeja, taloudellisia kannustimia ja verotuskäytäntöjen muuttamista sekä haitallisten tukien poistamista ja rahoituksen suuntaamista yhä kestävämpiin ratkaisuihin. Tarvitaan asennemuutosta.

”Jokaisen ihmisen pienikin teko on merkittävä, mutta kiertotalouden edistämistä ei voi jättää yksittäisten tekojen varaan tai ihmisten harteille. Sääntelyä tarvitaan, jotta markkinoille ei esimerkiksi tuoda tuotteita, jotka lisäävät kertakäyttöisyyttä, hidastavat kiertotalouden edistämistä tai luovat esteitä materiaalien uudelleen käyttämiselle”, Mikkonen toteaa.

”Järjestelmän tulisi ohjata kuluttajia siten, että ympäristöystävällisen tuotteen valinta on se edullisempi ja helpompi vaihtoehto. Nyt tilanne on toisinpäin eli kuluttaja joutuu maksamaan ympäristöystävällisestä tuotteesta yleensä enemmän ja näkemään usein ekstravaivaa sen hankkimiseksi.”

Kulutus kantokyvyn mukaan

Kiertotaloudessa on Mikkosen mukaan toistaiseksi keskitytty panemaan jätehuolto kuntoon ja edistämään energiatehokkuutta, mutta jatkossa tarvitaan arvoketjun kokonaisvaltaista muuttamista. On esimerkiksi kiinnitettävä huomiota tuotteiden alkupäähän eli siihen, että tuotteet suunnitellaan energiatehokkaiksi ja kierrätettäviksi. Lisäksi tarvitaan uusia toimia erityisesti rakentamiseen, tekstiileihin, elektroniikkaan, liikkumiseen ja ruokaan liittyville aloille.

”Kysymys on lopulta siitä, miten saamme kulutuksen maapallon kantokyvyn mukaiseksi. Tässä voitaisiin soveltaa kohtuuajattelua ja kysyä, kuinka paljon uusia tuotteita tarvitaan ja kuinka paljon niitä pitää omistaa?”

”Palvelutuotteet tarjoavat uusia mahdollisuuksia ja hillitsevät kulutusta. Hyvä esimerkki on liikkumisen palvelujen tuotteistaminen, jossa kuluttajan ei tarvitse ostaa itse autoa, kun hän voi ostaa tarvitsemansa liikkumisen palveluna. Vastaavaa uutta ajattelua voidaan soveltaa monella sektorilla”, Mikkonen toteaa.

”Suomalaiset ympäristöhuoltoalan yritykset ovat onnistuneet tuomaan hyvin esille sitä, että toisen jäte on toisen raaka-aine”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.

Teksti: Sari Okko, kuvat: Ympäristöministeriö

Takaisin listaukseen
Kysy lisätietoja

Asiakaspalvelumme palvelee arkisin klo 7.45 - 16.15 numerossa