Kunnan vastuut

Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Samaan aikaan tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus jät­teistä (179/2012) sekä muu­toksia ympäristönsuojelula­kiin (647/2011) ja -asetukseen (180/2012).

Uudistus vaikuttaa lisäksi lukuisiin muihin jätealan sää­döksiin, jotka on tarkoitus uu­distaa vuosina 2012–2014.

Tuottajavastuuta koskevia lain säännöksiä aletaan sovel­taa porrastetusti vuoden tai kahden kuluttua lain voimaan­tulosta.

Jätteen haltijalla on päävas­tuu jätehuollon järjestämi­sestä. Elinkeinoelämän jät­teet, myös yhdyskuntajätteet, ovat pääosin jätteen haltijan vastuulla.

Tuottajavastuun piiriin kuu­luvan tuotteen valmistaja tai maahantuoja sekä pakkaus­ten osalta tuotteiden pakkaaja tai pakattujen tuotteiden maa­hantuoja vastaa markkinoille saattamiensa tuotteiden jäte­huollosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajavas­tuun piiriin kuuluvat keräys­paperi, pakkaukset, sähkö-ja elektroniikkalaitteet, ajoneu­vot ja renkaat sekä paristot ja akut.

Kunta vastaa kotitalousjät­teistä ja julkisen toiminnan yhdyskuntajätteistä. Myös yk­sityisen sosiaali- ja terveyspal­velun sekä koulutuksen jättei­den jätehuollon järjestäminen kuuluu jatkossa kunnan vas­tuulle. Vapautusta voi hakea kunnan jätehuollosta kirjallisesti, jolloin jätehuollon toimijan voi kilpailuttaa haluamallaan tavalla.

Lisätietoa aiheesta löydät näistä pykälistä: JL 1 ja luvut 4–7

Kotitalousjätteillä tarkoitetaan  asuinkiinteistöjen liikehuoneistoissa syntyviä jätteitä. Asumisessa syntyvä ja siihen rinnastettava jäte on toimitettava kunnan järjestämään käsittelyyn tai hyödyntämiseen.

Alueellisia jätteiden keräyspisteitä on pääasiassa hyötyjätteitä, kuten lasia, paristoja ja ongelmajätteitä varten. Varsinkin haja-asutusalueilla niitä on myös sekajätteitä varten.

Sitaatti

Sitaatti on Remeon verkkojulkaisu. Julkaisemme ajankohtaisia artikkeleita meitä lähellä olevista aiheista.

Siirry lukemaan

Arvioi sivustomme

* vaadittu kenttä